From a nursing student to a registered nurse – Final clinical practicum facilitating the transition

The purpose of this two-phased study was to define the elements in the final clinical practicum (FCP) of nursing education that could facilitate the transition from a nursing student to a registered nurse, and to test the associations between the FCP experience, transition experience and turnover intentions of newly graduated nurses. The ultimate goal of this study was to produce new knowledge about the significance of FCP as part of nursing education that could be utilised in the development of the curriculum, teaching and clinical learning environments, and in enhancing the retention of newly graduated nurses. In Phase I the transition facilitating elements in FCP were defined by conducting a scoping literature review (n=17 empirical studies) and two qualitative studies that utilised narratives of graduating nursing students (n=16) and individual interviews of newly graduated nurses (n=20). The methods of analysis included content analysis, modulated narrative analysis and the framework method. In Phase II a cross-sectional correlational design was applied to examine the association between the FCP experience, transition experience and turnover intentions of nurses who had graduated within the past two years (n=712). The FCP experience and the emotional, physical, socio-developmental and intellectual domains of transition experience were measured using five instruments. The turnover intentions from job and from profession were addressed using two questions, and multiple potential confounders were considered. The methods of analysis included descriptive statistics and structural equation modelling. Five main elements were identified that could facilitate the transition from a student to a nurse in FCP: (1) Preparing for the demands of a nurse’s work, (2) being part of a professional team (3) the systematicness of the practicum, (4) teacher involvement and (5) the quality of the supervision. The FCP experience was statistically significantly associated with all four domains of the transition experience as well as the turnover intentions. The association between the FCP experience and turnover intentions was partly mediated by the emotional and socio-developmental domains of the transition. This study suggests that the FCP of nursing education has several elements, the fulfilment of which can facilitate the transition from nursing student to nurse. Moreover, it seems that having a good FCP experience can promote nurses’ willingness to remain in their jobs and the nursing profession in their early career.Tämän kaksivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä mitkä tekijät sairaanhoitajakoulutuksen viimeisessä ohjatussa harjoittelussa voivat edistää siirtymää opiskelijasta sairaanhoitajaksi, ja testata vastavalmistuneiden sairaanhoitajien viimeisen harjoittelun kokemusten, siirtymäkokemuksen sekä työpaikasta ja ammatista lähtemisaikeiden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa viimeisen harjoittelun merkityksestä sairaanhoitajakoulutuksessa, jonka avulla voitaisiin kehittää opetusta ja harjoitteluympäristöjä sekä edistää uusien sairaanhoitajien työssäpysymistä. Tutkimuksen I vaiheessa siirtymää edistävät tekijät määriteltiin kartoittavan kirjallisuuskatsauksen (n=17 empiiristä tutkimusta), valmistumisvaiheen sairaanhoitajaopiskelijoiden essee-kirjoitelmien (n=16) sekä vastavalmistuneiden sairaanhoitajien yksilöhaastatteluiden (n=20) avulla. Analyysimenetelminä käytettiin sisällönanalyysiä, mukailtua narratiivista analyysia sekä framework -menetelmää. Tutkimuksen II vaiheessa toteutettiin poikkileikkaustutkimus, jossa tutkittiin vastavalmistuneiden sairaanhoitajien (n=712) viimeisen harjoittelun kokemusten, siirtymäkokemusten ja työpaikassa ja ammatissa pysymisaikeiden välisiä yhteyksiä. Harjoittelukokemuksen sekä siirtymän emotionaalisen, fyysisen, sosiaalisen ja tiedollisen ulottuvuuden mittaamiseen käytettiin viittä mittaria. Työpaikasta ja ammatista lähtemisaikeita mitattiin kahdella kysymyksellä ja lisäksi huomioitiin mahdolliset sekoittavat tekijät. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kuvailevia tilastomenetelmiä ja rakenneyhtälömallinnusta. Tutkimuksessa tunnistettiin viisi päätekijää, jotka voivat edistää siirtymää opiskelijasta sairaanhoitajaksi viimeisessä harjoittelussa: (1) valmistautuminen sairaanhoitajan työn vaatimuksiin, (2) työyhteisön jäsenenä oleminen, (3) harjoittelun suunnitelmallisuus, (4) opettajan osallistuminen sekä (5) ohjauksen laatu. Harjoittelukokemus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä siirtymän kaikkiin neljään ulottuvuuteen sekä työpaikasta ja ammatista lähtemisaikeisiin. Siirtymäkokemuksen emotionaalinen ja sosiaalinen ulottuvuus välittivät harjoittelukokemuksen ja työpaikasta ja ammatista lähtemisaikeiden välistä yhteyttä. Tämä tutkimus osoittaa, että sairaanhoitajakoulutuksen viimeisessä harjoittelussa on useita tekijöitä, joiden toteutumisella voidaan edistää siirtymää opiskelijasta sairaanhoitajaksi. Lisäksi, hyvä harjoittelukokemus saattaa edistää vastavalmistuneiden sairaanhoitajien halukkuutta pysyä työpaikoillaan sekä sairaanhoitajan ammatissa ensimmäisten työvuosien aikana

Towards unpredictable - The anticipations of nursing students of the transition to a registered nurse

The aim of this study was to describe anticipations of graduating nursing students of the unpredictable transition to a registered nurse. The graduation can be stressful and challenging and nursing students feel insecure about their competence and ability to start the working life. A descriptive design was used with a modulated narrative method. 16 nursing students wrote narrative essays about their anticipations of the transition. The essays were analyzed using inductive content analysis. The anticipations of the transition can be divided into three main categories: fear and stress of competence, opportunity to learn new skills and orientation to the future. The results can be utilized both in the curriculum development of nursing degree programs and in mentor training programs. The study findings support the development of transition facilitating methods to the final clinical practicum.</p

Behavior change techniques to promote healthcare professionals' eHealth competency : A systematic review of interventions

Introduction: The use of eHealth is rapidly ->increasing; however, many healthcare professionals have insufficient eHealth competency. Consequently, interventions addressing eHealth competency might be useful in fostering the effective use of eHealth. Objective: Our systematic review aimed to identify and evaluate the behavior change techniques applied in interventions to promote healthcare professionals' eHealth competency. Methods: We conducted a systematic literature review following the Joanna Briggs Institute's Manual for Evidence Synthesis. Published quantitative studies were identified through screening PubMed, Embase, and CINAHL. Two reviewers independently performed full-text and quality assessment. Eligible interventions were targeted to any healthcare professional and aimed at promoting eHealth capability or motivation. We synthesized the interventions narratively using the Behavior Change Technique Taxonomy v1 and the COM-B model. Results: This review included 32 studies reporting 34 heterogeneous interventions that incorporated 29 different behavior change techniques. The interventions were most likely to improve the capability to use eHealth and less likely to enhance motivation toward using eHealth. The promising techniques to promote both capability and motivation were action planning and participatory approach. Information about colleagues' approval, emotional social support, monitoring emotions, restructuring or adding objects to the environment, and credible source are techniques worth further investigation. Conclusions: We found that interventions tended to focus on promoting capability, although motivation would be as crucial for competent eHealth performance. Our findings indicated that empathy, encouragement, and usercentered changes in the work environment could improve eHealth competency as a whole. Evidence-based techniques should be favored in the development of interventions, and further intervention research should focus on nurses and multifaceted competency required for using different eHealth systems and devices.Peer reviewe

Health Care Professionals' Experiences of Patient-Professional Communication Over Patient Portals : Systematic Review of Qualitative Studies

Background: The popularity of web-based patient-professional communication over patient portals is constantly increasing. Good patient-professional communication is a prerequisite for high-quality care and patient centeredness. Understanding health care professionals' experiences of web-based patient-professional communication is important as they play a key role in engaging patients to use portals. More information is needed on how patient-professional communication could be supported by patient portals in health care. Objective: This systematic review of qualitative studies aims to identify how health care professionals experience web-based patient-professional communication over the patient portals. Methods: Abstract and full-text reviews were conducted by 2 reviewers independently. A total of 4 databases were used for the study: CINAHL (EBSCO), ProQuest (ABI/INFORM), Scopus, and PubMed. The inclusion criteria for the reviewed studies were as follows: the examination of health care professionals' experiences, reciprocal communication between patients and health care professionals, peer-reviewed scientific articles, and studies published between 2010 and 2019. The Joanna Briggs Institute's quality assessment criteria were used in the review process. A total of 13 included studies were analyzed using a thematic synthesis, which was conducted by 3 reviewers. Results: A total of 6 analytical themes concerning health care professionals' experiences of web-based patient-professional communication were identified. The themes were related to health care professionals' work, change in communication over patient portals, patients' use of patient portals, the suitability of patient portals for communication, the convenience of patient portals for communication, and change in roles. Conclusions: Health care professionals' experiences contain both positive and negative insights into web-based patient-professional communication over patient portals. Most commonly, the positive experiences seem to be related to the patients and patient outcomes, such as having better patient engagement. Health care professionals also have negative experiences, for example, web-based patient-professional communication sometimes has deficiencies and has a negative impact on their workload. These negative experiences may be explained by the poor functionality of the patient portals and insufficient training and resources. To reduce health care professionals' negative experiences of web-based patient-professional communication, their experiences should be taken into account by policy makers, health care organizations, and information technology enterprises when developing patient portals. In addition, more training regarding web-based patient-professional communication and patient portals should be provided to health care professionals.Peer reviewe

Hyvinvointiyhteiskunnan erilaiset digipalveluiden käyttäjät : Katsaus digipalveluiden hyödyntämiseen liittyvistä yksilötason tekijöistä

Osa kansalaisista kokee haasteita käyttää yhteiskunnassamme yhä yleistyviä digitaalisia palveluita terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi. Heidät on tunnistettava, jotta toimia digisyrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi voidaan toteuttaa. Lisäksi käyttäjäryhmien piirteiden tunnistamisen avulla voidaan tukea palveluiden kehittämistä. Tässä työpaperissa esitellään Suomessa kerättyä tutkimustietoa digipalveluiden käyttöön liittyvistä yksilötason tekijöistä ja tunnistetaan erilaisia asiakasryhmiä digisoveltuvuuden näkökulmasta. Työpaperi tarjoaa suuntaviivoja digisoveltuvuuden arvioinnin kehittämiselle, jotta asiakkaiden digipalveluihin ohjaus olisi mahdollisimman yksilölähtöistä ja yhdenvertaista

Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia etäpalveluiden hyödyistä COVID-19-aikakaudella: Laadullinen kuvaileva tutkimus

Suomessa on ylläpidetty ennennäkemättömiä sosiaalisen etäisyyden toimenpiteitä COVID-19-epidemian leviämisen estämiseksi. Etäisyyden pitäminen voi heikentää mielenterveyttä ja lisätä yksinäisyyttä erityisesti mielenterveyskuntoutujilla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten viestintäpalvelut sekä etäyhteydellä toteutetut sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat mielenterveyskuntoutumista COVID-19-epidemian aikana. Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva laadullinen tutkimus. Aineisto koostui mielenterveyskuntoutujien (n=12) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin kolmannen sektorin palveluista ympäri Suomen. Haastattelut toteutettiin puhelimitse COVID-19-epidemian toisen aallon aikana marraskuusta 2020 helmikuuhun 2021. Litteroidut haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Etäpalvelut mahdollistivat kuntoutujille sosiaalisen verkostoitumisen, mielenterveyden tukemisen, yksinäisyyden lievittämisen, sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisen kotiin ja palveluihin helpottuneen pääsyn. Henkilökohtaiset syyt, kuten digitaidot tai koetut haasteet sosiaalisissa tilanteissa, sekä etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja onnistunut toteutus lisäsivät kokemuksia hyödyistä. Toisaalta taas haasteet käytännön toteutuksessa, käytettävyydessä ja vuorovaikutuksellisuudessa estivät hyötymistä etäpalveluista. Haasteista huolimatta etäpalvelut ovat voineet lievittää COVID-19-epidemian haittavaikutuksia tukemalla kuntoutujien mielenterveyttä ja yksinäisyyttä. COVID-19-epidemian jälkeisessä yhteiskunnassa etäpalveluista saattavat hyötyä etenkin ne, jotka kokevat sosiaaliset tilanteet vaikeina. Palveluita kehittäessä on otettava huomioon, että onnistuneet etäpalvelut ovat helppokäyttöisiä, vuorovaikutteisia ja tietoturvallisia sekä edellyttävät yksityisyyttä kotioloissa. Fyysisten palveluiden ohella sosiaali- ja terveyspalveluita pitäisi voida hyödyntää monipuolisin tavoin etäyhteydellä, mikä voisi tukea eroja yksilöiden soveltuvuudessa ja valmiudessa käyttää etäpalveluita. Asiakassegmentointia tehostamalla voitaisiin paremmin tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevien erilaisia tarpeita ja kohdentaa palveluiden toteutusta tarpeiden mukaisesti